HANDKE 

Elämä ei ole ymmärtämisen,

saati sitten

elämisen arvoinen; mutta

paradoksaalisesti, ei

kuolemankaan.

Verhojen takana lämpimän

toukokuun alkuillan hehku;

kesä, jo korkea ruoho,

unohtuneet roskapussit.

Miksi

minä luen tätä,

ja miksi,

miksi tämä on kirjoitettu,

tämä väsymys

sanoiksi puettu?

18.05.2018