KATSO SISIMPÄSI PEILIIN

Tämä valo, tämä kuoleva kesä,

tämä henkeään haukkova elämä

ja kaikki sen

mukanaan syvyyksiin kiskoma.

He, joiden olkapäillä

seisten se kohoaa aaltojen ylle

saadakseen keuhkoihinsa ilmaa

ennen vajoamistaan

tummiin vesiin, kuolleiden vesiin

jotka itse loi

sykkivistä sydämistä

ja rakastavista mielistä

välinpitämättömyydellä pelkonsa

kentäksi. He, syvyyksissä

joiden pitäisi hitain askelin

kulkea tämän kesän varjoissa,

istua kuihtuvalla nurmella

ja hengittää, hengittää

tätä ilmaa joka

niin kirvelee kurkkua. Tämä

häviävän olemassaolon

kipeä valo, tämä hiipuva

kesä ja sen tyhjät varjot,

se itse kyhätty risti

jonka naulat ensin

iskit halki heidän olemassaolonsa.

07.08.2018