En rakasta elämää,
vaan pelkään sitä,
sen ankaraa, äkkipikäistä
kättä, joka vie meiltä kaiken
mitä rakastamme, pelolla;
ja niin sinäkin tekisit,
joka nyt sanot
syleileväsi elämää
rakastajan kiihkolla,
jos pysähtyisit miettimään
miten sokea rakkaus
tuhoaa sille antautuvat,
ja kuinka jokainen
rakastaja
on lopulta yksin,
haudan äärellä
tai haudassa.
01.05.2022
#Runo #Runoja #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti