Olen matkalla kuolemaasi
epätodellisessa, lokakuista
pakkasaamua hivelevässä
kesäisessä auringonvalossa,
ja ympärilläni ihmiset
puhua pälpättävät
puheripulin vallassa
kun yksin maskeihini.
Kuolemasi kuin tämä valo,
ohimenevä hetki; kestävä,
hitaasti kuluva halki
tulevaisuuden, kuin
kalliot tienvarressa,
räjäytetyt, jotta
voisin kulkea
tämän tien
poismenoosi.
25.-26.10.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti