Joulukuun keskipäivän hiljaisuus.
Hiljaisuus liian täydellinen.
Lumiset kentät vailla
lupausta äänestä, liikkeestä,
kirkkaasta valosta hangella.
Ennen maiseman hiljaisuus
ympäröi sisäisen myllerryksen,
rauhoitti sen viileällä
liikkumattomuudellaan.
Nyt sama hiljaisuus, hyytävä
maisema, sisällä ja ympärilläni,
sama kuollut hiljaisuus,
poissaoloista raskas.
Tämä hiljaisuus ei ole levon
hiljaisuutta, aikaansa odottavan
elämän vakaata tyyneyttä.
Tämä hiljaisuus on ajan
ja olemassaolon murtumista.
20.12.2022
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti