Olen vähäinen jäänne
siitä, mitä olisin voinut olla,
mahdollisuuksista jotka
itse karsin ja itse niitin,
itse revin juurineen irti
ja katkoin ja poltin.
Katso, kuinka vähän on
jäljellä siitä, mikä kerran laajalle
avartui toteutumattomassa ajassa:
Vähäinen työ on se karsia
ja niittää, repiä juurineen irti,
katkoa ja polttaa.
11.03.2023
Runo #Runo Runoja #Runoja Runot #Runot Runoutta #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti