Teet itsestäsi narrin, sanon,
kun lähettelet tuollaisia kuvia,
mutta entä sitten? Mitä
ne ovat ruumiskasojen kuvien
rinnalla, silpoutuneiden lasten,
elävien ja kuolleiden,
tämä kahden keski-ikäisen
höpsötys? Ei muuta kuin pako
tämän maailman todellisuudelta
siihen, mikä olisi voinut olla,
hetkeksi, ja sitten todellisuus
vyöryttää verensä taas kaiken
yli, oli se höpötystä tai
narrimaisuutta, se on ohi
ja varastetut elämät
katsovat sinua murtunein
katsein, lasittuneet kuolemassa,
kivussa joka pakenee sanoja.
Ei ole suuri synti olla narri
murhaajien, murhattujen,
ja välinpitämättömien
maailmassa.
14.11.2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti