Yön pimeydessä, elämäni yön
pimeydessä ja todellisen yön
joka kietoo lumisen maan,
käännän kuolleen miehen
sanoja, miehen jonka aatteet
paitsi yhden tuomitsen,
ja jonka pitkät lauseet saatan
päätökseen tänä yönä, tuoden
ne omalle kielelleni, maan
josta olen vieraantunut. Se
on siirtynyt, minä olen
pysynyt paikallani, se
on heittänyt pois hyveensä,
minä tarraudun niiden
riekaleisiin kuten tarraudun
kuolleen miehen sanoihin,
miehen jonka aatteet tuomitsen
paitsi yhden, ja runoutensa,
runoutensa joka jollei vaadi
anteeksiantoa, häikäisevänä
jättää varjoon nuo tahrat
maineensa viitassa. Harun
al-Rashidin lahja on valmis
kun kalpea aamu koittaa
ja yöni on ohi ja uneni alkaa.
Ja kun syvempi uneni
on ottanut vallan, lukekaa.
17.01.2025
Verse #Verse Poetry #Poetry Poems #Poems Poem #Poems
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti