Siddhartha

Luin Hermann Hessen Siddharthaa

vesipisaroiden valuessa ikkunaa vasten.

Jotakin olemassaolon kauhistuttavuudesta

oli Hesse tavoittanut, sen

ankeudesta joka harmaiden päivien lailla

käy kalvamaan sisintämme.

Me seisomme tyhjyyden laidalla,

siitä nousseina, siihen putoavina

ja etsimme jotakin, jolla

tyynnyttää mielemme pelon

niin kauan kunnes horjahdamme.

Mutta yksilön itselleen löytämä

viisaus ja rauha ei ole mitään

ihmiskunnalle,

ellei sillä voi parantaa

toisten särkyneitä, kipeitä mieliä,

raottaa pilviä Auringon edestä.

Tätä ei Hessen Siddhartha

ymmärtänyt, jättäen jokaisen

yksin kärsimään oman tuskansa.

15.04.2013