keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014

Ihmisen jumala

Minä tapoin sinun jumalasi,
kirpeän, kuulaan.
Soisella maalla
seipääseen iskin
varisten syödä.

Minä tapoin sinun jumalasi,
hiljaisen, alistuneen.
Keväisellä nummella
uhrikivelle laskin
verensä henkien juoda.

Minä tapoin sinun jumalasi
kun taivas salamoi,
kun lumi hukutti maan,
kun vesi nousi,
kun vesi laski,
kuin sinun kyyneleesi,
kirpeät, kuulaat,
hiljaiset, alistuneet
kuoleman, elämän edessä.

08.01.2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti