Runo, jota kukaan ei lue
tekijän sen päästettyä pois
mielensä kahleista,
on yhä runo,
löytäjiään odottava
kuin kätketty aarre
tai ruukunsirpale,
palanen palanutta luuta
muistona menneisyydestä,
ihmiset yli ajan
toisiinsa yhdistävä silta.
21.01.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti