Vetiset, kalpeat helmikuun päivät

kun talvi on poissa, ihmisen ajamana,

ja syksy nousee valkoisesta haudastaan

mudassa, kuolleissa lehdissä

pihan peittyessä jäähän.

Tulevat päivät ovat täällä, ennustetut,

mutta ne unohdetaan. Ei ihminen

tahdo totuutta joka sanoo

kaiken muuttuneen, iäksi,

hän sanoo toden valheeksi

ja kertoo kuinka kerran

oli samanlainen talvi, uskoen,

että hänen muistonsa on yhtä väkevä

kuin toisten tieto.

17.02.2014