Kartanoiden viimeiset

Jotakin kaunista ja herkkää

on rikkaan mahtisuvun hedelmättömyydessä

joka jättää jälkeensä vain

hautoja turistioppaisiin.

Aviovuoteet ilman hedelmää,

ikääntyneet vanhatpojat ja vanhatpiiat

muistojensa keskellä eläen

uskoen niiden jatkavan olemassaoloaan.

Siihen he tarrautuvat sukunsa illassa,

muistoihin, menneeseen jolloin he

polvenkorkuisina olivat valkoisten pukujen

keskellä tulevaisuus vailla loppua.

Kaikesta mammonasta ja vallasta

jäi jäljelle vain hautoja,

joita joku tulee aina silloin tällöin

katselemaan kädessään

painettu opas, mikä kertoo

ketkä ja milloin ja miksi

turisti seisoo nyt tässä:

Osa kaupunkimme historiaa.

Mutta yhä useammin jää

niittämättä heinä haudoilla,

ja varjot, nykyisyyden varjot

peittävät haudat,

kuolleen menneisyyden,

sen ensimmäisen sähkövalon syttymisen

muiston; oppaaseen painetut,

kauan sitten kaadetut tehtaanpiiput.

Niin, jotakin herkkää ja kaunista

on siinä, kun riistäjäsuvun

tulevaisuus on vain hautoja,

maatuvia luita.

25.04.2015