Maailman tomu, maailman tuhka

Tomua ja tuhkaa, maailma

ja ihminen poismenonsa jälkeen

tomua ja tuhkaa,

kun raskain askelin kivuliaana yönä

tai kepeästi kuin siivilleen kohoava lintu kesäaamuna

on poistunut

ja maailma hänen takanaan on sulkeutunut,

jättäen vain hänen lihansa ja luunsa,

atominsa maailmankaikkeuden kiertoon.

Tähtien tomu, kuolleiden sukupolvien tuhka,

tulevien siemen,

hän, joka ei enää koskaan palaa.

12.01.2016