Kuolleista neroista ja elävistä filosofeista

Hulluko se, joka hullun todesta ottaa,

kirjoittaa kymmenet, sadat sivut

selittäen viisauden juontuvan mielestä sairaasta,

sen tuskasta, ahdistuksesta, kuvitelmista

ja öisistä harhoista, päivän ja elämän pelosta?

Ei, vaan filosofi oppinut, joka murenevista tiilistä

rakentaa tietonsa linnan, laastilla peittää

seiniä halkovat raot,

antaa mahtavat sanat kantamaan kuolleen töitä,

valtaansa kietomiaan.

Harhoista uuttaa tietonsa nektarin

filosofi, kuolleiden hiipuvien mielten kuvien

hauraasta pronssista hän takoo itselleen työkalut

maailmaa ja mieltä mittaamaan, nostaa

rintakuvan linnansa vallille ja julistaa:

Tämän nimissä minä hallitsen!

Kuolleiden hulluus käsissäni

viisaudeksi taipuu, shamaanina selitän

hämärien maiden hiljaiset viestit,

elävien edessä kruunaan itseni tällä tiedolla.

01.01.2016