Huhtikuu, jossakin ajan tuolla puolen

Pitkä, väsyneen valon täyttämä tiistai-ilta,

kuin lapsuuden ankea sunnuntai.

Muuttuvan ilmaston kevät ilman vihreyttä.

Räystäältä putoaa vesipisaroita,

pilvet lipuvat Auringon editse.

Tämä päivä, tällä hetkellä,

on kestänyt ikuisesti;

tämä hiljainen huhtikuun ilta

jossa valo ja pöly kietoutuvat toisiinsa ikkunassa

ja ulkona mutainen, vetinen maa

leviää syksystä kevääseen -

ikuinen, ahdistava kuin hengitysmaski

jonka öisin painan kasvoilleni

tuntien kuoleman tulevien vuosien päässä.

19.04.2016