Kokeellisuus on aidan ali menemistä nykykirjallisuudessa
niin usein, sillä muoto joka oli radikaali sata vuotta sitten
tai kuusikymmentä ei enää riitä kantamaan yksinään, jos
tarina on joutava tai kaluttu luuydintä myöten jo sukupolvia
sitten. Ajatelkaa jotain Ranskan uuden aallon kirjallisuutta
- muoto oli radikaali, tarinat vanhoja, ja nyt kun kokeellisuus
itsessään on vanhaa, niin kirjoittaa vanha tarina keski-ikäisen,
keskiluokkaisen miehen kriisistä... mieluummin menen
hammaslääkäriin kun luen samaa vinkunaa tuhannennen kerran,
olivat luvut sitten missä järjestyksessä tahansa ja rivit ripoteltu
sinne sun tänne, tai Agricolan suomella kirjoitettu painettu
goottilaisin kirjaimin. Ei tarina keskiluokkaisen, keski-ikäisen
miehen kriisistä tarvitse kuin vankan oksan ja kestävän köyden.
06.05.2016-25.05.2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti