Istun terassilla, juon teeltä maistuvaa kahvinlitkua ja
luen Wang Wein runojen englanninkielisiä käännöksiä;
vanha byrokraatti ärsyttää minua tässä lämpimässä,
illaksi kaartuvassa iltapäivässä vähemmän kuin yleensä.
Ehkä se on, että olen sairas, ja lämpö tuo yhdessä sen
kanssa raukeuden mieleen ja rapautuvaan ruumiiseen.
Välillä haravoin, ruskeita lehtiä sankkoja kuin vuodet,
pudonneita oksia, kaikkea sitä mikä on jäänyt taakse
ja on merkittävämpää kuin tämä rauhallinen kevätpäivä.
15.05.2023
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti