Vanha, lyhyehkö mies seisoo auton vierellä

Prisman parkkipaikalla Ilveksen takki päällään

ja polttaa tupakkaa, hengittää kuolemaa keuhkoihinsa.

Aurinko paistaa, nostokurjet kohottavat kerrostaloja

taivasta vasten ja vuodet

huojuvat toisiaan vasten tuulessa,

menneisyys ja nykyisyys soljuvat toistensa lävitse.

Toiset päivät ovat läsnä, 

toiset silhuetit

ja me, vähemmän

maailman kuluttamina,

niin monet virheet edessämme.

Aika on solmu, jota turhaan yritämme avata.

Menneisyytemme kävelee huomaamattaan ohi,

muistimme arpiin.

04.08.2016