Post obitum

Aioin kirjoittaa runon sinusta, poissaolostasi

jota maailma ei ole täyttänyt näiden kuukausien aikana,

kaikesta, mikä kuoli mukanasi, mutta tänään

suru on liian arka koskettaa, mieli kavahtaa

muistoja niitä tavoittaessaan. Seison

etäällä, haudastasi jolla ei vielä ole kiveä,

etäällä kuolemastasi, siitä tyhjyydestä

jonka tunnen, tämän maailman haurastuneista

seinistä, joiden tuolle puolen kadotimme sinut, isä.

17.08.2017