JÄÄKAUDEN ÄÄNI

Joessa juoksevan veden ääni

on syvän, leveän joen ääni,

joen joka virtaa suoraan

ja voimalla. Joki

jonka katse tavoittaa

on matala, mutkitteleva

ja hidas; vesi

on matalalla, pohjan

kivet näkyvät.

Tähän jokeen ei hukuta,

tämä joki ylitetään

jalkoja kastelematta,

mustalta kiveltä mustalle kivelle

hyppien. Siitä

on tullut puro joulukuun hämärässä,

vähäsateisen vuoden lopussa

se tarrautuu olemassaoloonsa.

Sillä on yhä ääni,

vieras ja outo tälle purolle,

ääni jostain kaukaa

kun se uursi tätä rotkoa

jääkauden sulavemisvesien virratessa

vetäytyviltä jäätiköiltä.

05.12.2018