UNESTA YÖHÖN

Herään, päivä on mennyt ohi.

Valo on jäänyt päälle, verhojen

välistä kurkottaa pimeys.

Poikakissa tulee tervehtimään,

rapsutan päätä, otan

Wang Wein lattialta ja luen

muutaman runon. Hänellä

vielä syksy, ikuisesti,

minulla on talvi. Nousen,

toinen kissa tulee ja johdattaa

minut keittiöön, valkoinen

aave pimeässä. Hänellä

on nälkä, ja minulla,

minulla on kahvinjano tultuani

takaisin sieltä, missä

minun on parempi olla.

Siellä, missä voin kävellä

menneisyydessäni kuin

Wang Wei huvilansa puutarhoissa.

03.12.2018