KUOLEMASTA KUOLEMAAN

Miten kohtalo meitä käsitteleekään, ihmisiä,

verensekaista savea. Antaa takaisin

minulle sen mikä oli olemukseni

ja elämäni ytimessä, antaa sen takaisin

nyt, kun olen niin paljon muuta menettänyt

enkä siitä kykene iloitsemaan. Niin

kauan olin ilman sitä, nyt

tulisin toimeen ilman -

jos saisin takaisin sen, minkä

sen jälkeen kohtalolle menetin. Niin

ahne minä olen, ihminen,

palapeli elämän käsissä, että yhden

kadotetun palan tullessa liitetyksi

takaisin itseeni minä en iloitse,

en iloitse vaan tunnen tuskaa

ja kaipaan kadottamaani

enemmän kuin ennen. Niin

kohtalo käsittelee meitä ihmisiä,

verensekaista savea, ottaa ja antaa,

mutta aina nuoruutemme jälkeen

on meiltä jotakin poissa, osa

itsestämme, läheisemme enemmän osa

itseämme kuin raajamme. Heitä

ei korvaa se, että olen saanut

lukemisen lahjani takaisin; ilman

heitä nämä kepeästi vaihtuvat sivut,

nämä nopeasti luetut kirjat,

ovat vain tikariniskuja lihassani

joka kaipaa vain heitä.

19.05.2019