keskiviikkona, toukokuuta 29, 2019

USKELA 1913

Niin vähäisestä riippui kaikki se
mikä oli myöhemmin tuleva;
hätäkasteen saavasta vastasyntyneestä
torpparipariskunta kummeinaan,
kaksi veljeä kolmesta haudassaan
eikä hänen uskottu elävän;
heikon taimen sydämen kestävän
kuten se oli kestävä, tekevän hänestä
miehen, komean ja kaunisäänisen
ja elämän halki pakenevan
lapsia ja surua tuottaen,
särkynyt ihminen elämiä rikkoen -
kauan sen jälkeenkin kun odotettu
kuolema oli pysäyttänyt syöpänä
keski-ikäisen miehen sydämen syksyyn.
Täällä, sirpaleina, hänen kupeidensa
ja pakonsa tuotteet, kuolleina
ja elävinä, nousten vastasyntyneestä
kasvonsa ajalle menettäneiden
keskellä, kuolemaan tuomitusta
joka eli ja siitti ja särki, ja
oman kipunsa leiman jätti meihin.

29.05.2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti