MIEHENI MIKAEL I

Miten tänään, ennen kuin kuin tiesin Handkesta

(muistan Milosevicin kuvat Jugoslaviassa

viimeisinä kesinä ennen sotaa, jopa autojen

tuulilaseissa suuria mustavalkoisia julisteita

peittämässä kuljettajien näkökenttiä),

tulin poimineeksi Amos Ozin Mieheni Mikaelin kirjaston

hyllystä mukaani? Koska hän

on kuollut, Oz, aika

on tehnyt hänestä omansa,

ja koska avatessani kirjan luin olevan

talven Jerusalemissa ja sivuilla satoi vettä,

vesipisarat osuivat ja valuivat pitkin ikkunoita,

ja vaikka mietin 71 vuotta pakolaisina eläneitä,

sanojen tuleminen kuolleelta,

talvinen vesisade, koleat entisen luostarin käytävät,

tänä pilvisenä, harmaanruskeana lokakuun

tihkusateisena iltapäivänä, tekivät

tästä oikean päivän poimia juuri tämä kirja

sadepisaroiden parvien kulkiessa pitkin

tyhjyydessään äänettömän kirjaston ikkunoita.

Astuin ulos, avasin kännykän

ja luin Handkesta kävellessäni kauppaan.

Ehkä on tuleva oikea päivä lukea taas häntä.

10.10.2019