Istua vintissä avoimen ikkunan edessä,
maalin halkeillessa harmaan taivaan kehyksistä,
lukea samoja vanhoja kirjoja,
kysymättä missä kaikki meni vikaan,
koska tietää sen; onnellinen
on se ihminen, joka elämänsä
raunioiden keskellä ei näe omaa
syyllisyyttään, sitä mikä teki hänen
elämänsä huoneista tyhjiä
ja jätti hänelle samat sivut
luettaviksi uudestaan.
Onnellinen kieltäessään
tekonsa ja tekemättömyytensä
mitkä tuomitsiva ne jotka haudattiin,
ja heidät jotka hautasivat haaveensa.
Onneton se, joka tunnistaa
ja tunnustaa, hän jota ei vie
tuomiolle kuin omatunto - mutta
onnettomampi oli heidän osansa,
jotka kävelevät näissä huoneissa
vain uhraajansa muistoissa
sivujen kääntyessä.
Nytkin he ovat vain halkeileva
kehys itsesäälille.
15.06.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti