Kellastuneita lehtiä nuuskittavana
vanhoille koirille kävelyllä
niin tutuilla poluilla ja teillä
syksyn kerätessä runsaan,
kultaisena lankeavan satonsa;
runsas, kultainen sato nuuskia,
mutta kävelyt ja askeleet lyhenemässä
kuin näiden päivien vähenevä valo;
ehkä viimeinen syksy tuntea tassut
näillä niin tutuilla poluilla ja teillä
joilla kerran kävelimme vuodet
Hetan kanssa, isän odottaessa
emäntienne kotona, ja nyt
syksyn kultainen sato
lankeaa haudoilleen.
21.09.2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti