Aikanaan pidin sinua onnekkaana,
hieman katkerasti, koska selvisit
sairauksistasi. Toki tiesin, että
onni on vain sattumaa, ja että
he, joiden kuolema teki minut
katkeraksi, olivat itse väistäneet
kuolemaa ennen kuin se saavutti
heidät. Toki tiesin, että kaikki
mitä voimme, on viivyttää hetkeä
jolloin kuolema saavuttaa meidät,
väistää kuin lasten leikissä kättä
joka meitä kohti kurkottaa. Toki
tiesin, että lopulta tuo käsi
koskettaa meitä kaikkia, ja että
sattuma on näyttelevä roolin niin
kuolemassa kuin elämälle
pelastumisessa. Ja eilen sinä kuolit,
ja tänään on ihmisiä katkerina siitä,
että sinä olet poissa, ja toiset ovat
saaneet uuden mahdollisuuden,
ovat väistäneet kuoleman kurkottavan
käden, ja pakenevat, yhä, kohti
oman olemassaolonsa loppua.
09.01.2023
#Runo #Runoja #Runojani #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti