Kun käännämme toisten sanoja
puemme itsemme heidän nahkoihinsa,
nyljettyihin, kuivuneisiin nahkoihinsa,
liha kauan sitten poissa, haudattu
muistomerkkien alle, aivot tuonne,
sydän sinne, ja luurangosta jäljellä
vain pääkallo, jota hypistelemme kuin
köyhän talonpojan Hamlet, teatraalisesti
hakien innoitusta kellastuneesta luusta,
sen aivokopan täyttävistä kaiuista,
samaani kuolleiden maassa.
11.02.2023
#Runo #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti