Aamu on valjennut harmaanvalkoisena,
kolme astetta pakkasta vaaleanvihreiden
verhojen takana, maailmassa joka on
etäällä kuin öinen, pilviverhojen
kätkemä kuu. Minä kirjoitan, minä
luen, minä keitän kahvini, ja jaan
kaukaisten kuolemien läheistä
sanomaa, ja minä elän, yhä, vielä,
yksi kahdeksasta miljardista
kuolemaantuomitusta.
Ja jonakin aamuna minä olen
valju valo talvisen päivän
lyhyessä kalpeudessa, yksinäinen
tähti kesäyön lämpimässä sinessä,
ääni ja kasvot joita sinun
on yhä vaikeampi muistaa.
29.11.2023
#Runo #Runoja #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti