Luen Kepler-385:n seitsenplaneettaisesta aurinkokunnasta
4670 valovuoden päässä, miten se tukee aiempaa ehdotusta
siitä mitä enemmän Maasta katsottuna tähden editse
kulkevia planeettoja, sitä ympyrämäisemmät kiertoradat,
ja juon uutta kahvia, annan sen lämmittää itseäni, käyn
mielessäni läpi Wilfred Owenin runoa jonka käännän
tänä yönä; mutta ehkä silti lyhyt Housman ensin, tämän
runojen innoittaman musiikin myötä, jotta voin mielessäni
olla Shropshiren kreivikunnan maisemissa, poissa
tästä Pirkanmaan läpitunkemattomasta pimeydestä; ja
sitten Mosab Abu Toha ennen kuin loppuyö menee
Palestiinan kansanmurhan todistajien tviittejä
jakamisessa uudelleen. Ja kun minä näpräilen runojen
kanssa, kymmenet ihmiset kuolevat Israelin pommituksissa
ja sadat haavoittuvat, kokonaiset perheet murhataan,
ja länsimaat myhäilevät tyytyväisinä ja hokevat "Israelilla
on oikeus puolustaa itseään... mutta voisi se vähän
vähemmän tappaa siviilejä, ei niin että me
tehtäisiin mitään siviilien tappamisen estämiseksi,
koska Israelilla on oikeus puolustaa itseään."
Jätän Kepler-385:n seitsemän supermaapalloa
ympyriäisille kiertoradoilleen, ja kahvimuki
kädessäni alan kompuroimaan Parnassokselle
kun kokonaiset perheet tuhotaan Gazassa.
07.11.2023
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti