Luen de Beauvoirin muistelmia pihassa,
paidattomana, sukattomana sammaleisella
nurmella pienen kallion vieressä, auringon
paistaessa tummansinisellä taivaalla
hehkuvana, kun kuulen rytinää sisältä.
Kissa on pudottanut tai kaatanut jotakin.
Nousen ylös, ja kaikkialla ympärilläni
siloviholaisia kiirehtimässä, kuten
lapsuudessani. Tämä oli niiden paikka,
on yhä. Niiden pesää ei julma lapsi
kyennyt tuhoamaan. Ilahdun niiden
näkemisestä kuten ulkoeteisen
ikkunalaudalla tyytyväisen näköisenä
jököttävästä kissasta, ja nyt kahdesta
pistosta kirvelevä nilkka ei harmita.
Asiat ovat kuten niiden pitää.
18.05.2024
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Runo Runoja Runot Runous Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti