He ovat unohtava nämä hetket,
kirmaavat lapset, unohtava
ja kasvava, ja minä olen
muistava, kunnes olen ruoho
jota heidän jalkansa ovat tallova,
ja silloinkin sanani ovat muistava
heidän itse unohtamansa
lapsen ilon, ilojen ja surujen
vuosikymmenten pois
pyyhkimän. Se on minun
asemani ja tehtäväni
tässä sivusta katsotussa
elämässä, nähdä ja kirjoittaa
se, minkä aika on painava
raskaiden jalkojensa alle.
01.03.2025
Runo #Runo Runoja #Runoja Runot #Runot Runous #Runous Lyriikka #Lyriikka Runosäkeitä #Runosäkeitä Säkeitä #Säkeitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti