Yksikään Holokaustin juutalaisuhrien
muistoa kunnioittava ja vaaliva museo
tai järjestö ei ole tunnustanut
palestiinalaisten kansanmurhaa
ja vaatinut loppua sille.
Ihminen on siitä kurja olento,
että niin usein hänelle toisten ihmisten
kärsimyksillä ja elämällä ei ole mitään merkitystä,
jolleivat he kanna joitakin tiettyjä
etnisiä, poliittisia tai uskonnollisia tunnuksia.
Kahdeksankymmentä vuotta
Holokaustia on pidetty historian suurimpana rikoksena,
jonakin joka koskettaa koko ihmiskuntaa,
mutta sen muistoa vaalivat ovat hiljaa
kansanmurhan tapahtuessa,
kansanmurhan jota puolustetaan
Holokaustilla, jonka uhrien muistolla oikeutetaan
satojentuhansien ihmisten murhaaminen.
Tämä on ihmiskunnan yhteisen ihmisyyden pettämistä,
identiteetin asettamista inhimillisyyden edelle.
Ja kaikki mitä olemme kuulleet
viimeiset kahdeksankymmentä vuotta
on ilmeisesti ollut pelkkää tyhjää, onttoa sanahelinää.
Uskoivatko nämä ihmiset siihen koskaan,
jotka nyt ovat hiljaa museoissaan ja toimistoissaan?
Uskoivatko että kansanmurha on aina väärin,
olivat kansanmurhan uhrit keitä tahansa,
olivat kansanmurhan toteuttajat keitä tahansa?
Joka päivä he kertovat meille hiljaisuudellaan
etteivät he koskaan uskoneet niin.
17.05.2025
#Runo Runo Runoja #Runoja #Runot Runot Runous #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti