Kuten Ray Bradburyn palomiehet
jotka eivät sammuta, vaan sytyttävät tulipaloja,
nykypäivän länsimainen toimittaja
ei pyri välittämään uutisia,
hän valikoi, hän salaa, hän on sensori
yleisönsä ja tosiasioiden välissä.
Hän tekee kansanmurhasta hyväksyttävän,
hän tekee sen vastustamisesta rasismia.
Hän kirjoittaa ilmastonmuutoksen
ja kulkutaudin pois olemasta, hän tekee
Hitlerin perillisestä joviaalin kansanmiehen
jonka kanssa, niin hän kertoo,
jokainen kunnon kaveri
haluaisi juoda kolpakollisen.
Toimittaja on se jotka, joka kätkee
verilöylyn ja ekosysteemin luhistumisen,
toimittaja on se joka toistaa poliitikon valheen
vakuuttaen lukijoilleen
että valtionvelkaa supistetaan
keventämällä rikkaiden ja suuryritysten verotusta
ja leikkaamalla terveydenhuollosta ja koulutuksesta,
toimittaja on se, joka haluaa sinun tietävän
jokaisen yksityiskohdan
jonkun julkisuudenhenkilön elämästä
josta et ollut koskaan kuullut
ja joka ei sitä ollut
ennen kuin toimittaja teki hänestä sellaisen.
Pitääkö meidän ihmetellä sitten,
että hänen yleisönsä lankeaa kaikkeen
mitä se verkosta lukee,
kun toimittaja, tuo vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen
poliittinen upseeri, ei ole sen kummempi
kuin verkon rikkaruohoista Uppsalan
uhrilehdon puiksi kasvaneet harhatiedon
levittäjät, joiden oksille ihmiset
hirttävät itsensä tiedon perässä
ja saavat Odinin viisauden sijaan
mielensä täyteen ulostetta?
Ei. He ovat saman
väärennetyn kolikon
kaksi puolta.
01.05.2025
Lyriikka Runo Runoja Runot Runous #Lyriikka #Runo #Runoja #Runot #Runous
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti