Pidän itseäni nuorempia
vanhoina.
Ja tämän huomatessani
vuosikymmenet
moninkertaistuvat.
Olen ikivanha,
viimeisellä rannalla,
ja silti en pysty
ravistamaan mielestäni
ajatusta,
ajatusta, että
tämä elämä
on vasta alussa,
että voin kääntyä
ja kävellä pois
mereltä, yli
dyynien, ja nähdä
maan aukenevan
aamunkoitossa
kohti kaukaisia kukkuloita,
vaikka tiedän
että sielläkin
on vain meri,
autio.
03.07.2025
#Runo #Runoja #Runot #Runous #Runoutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti