Lapsuusaikojeni kuolleet

Te menneisiin päiviin jääneet,

te joille maailma pysähtyi vuosikymmeniä sitten,

ainakin teidän oli toivo paremmasta,

kehittyvä, ei taantuva maa,

lisääntyvä tasa-arvo. Meidän

on hiipuva, alasajettava maa,

nousevat ja happikatoiset meret,

leviävät autiomaat ja joukkosukupuutto.

Teidän pelkonne, minun pelkoni silloin,

oli ydinsota, mahdollisuus,

meidän pelkomme toteutuva,

maan kiviin jo kirjoitettava.

Me vähenemme, te kasvoitte,

ja yhä te olette viimeisessä päivässänne

paremman tulevaisuuden kynnyksellä,

ja me, me tiedämme,

että siltä kynnykseltä

käännyttiin takaisin.

17.03.2015