Ulos, maaliskuun ensimmäisen päivän aamu,

tutun harmaa, pilvet tasainen katto

sulava lumi kuolleen ruohon laikut

kirpeä, voimakas tuuli

keuhkot täynnä kylmää ilmaa

äkkiä hereillä

tässä hetkessä

kuulee lintujen sirkutuksen

liian aikaisen

silti se on laulua silti se on iloa

sen kuuleminen ilo tiedon tuolla puolen

tuuli pilvet lintujen laulu

muuttumaton päivä sarastuksesta sammumiseen

ilman kelloa en tietäisi että on aamu,

kohta yhdeksän

ilman muistia en voisi uskoa

että pilvien takana

päivästä toiseen särkymättömän harmaanvalkoisen katon takana

on sininen taivas on aurinko on avaruus maailmankaikkeus

loputtomasti valoa

että kerran pilvien katto särkyy

kuin jalkojen alla mureneva jää

01.03.2015