sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2017

Tilinteko

Mitä vanhemmaksi tulee -
ja minun partani on jo enemmän valkoinen kuin musta
- sitä enemmän menneisyys kolkuttelee ovelle,
sitä vaativammin. Se
on vieras, jota ei käännytetä pois;
tulee ikkunan läpi, jos on tarve.
Sen minkä haluaa unohtaa, sen
minkä tahtoo muistaa, paljon
siitä minkä unohti ja oli omasta mielestä merkityksetöntä,
ja kaikkea näiden väliltä
se tuo ja lykkää naaman eteen:
Siinä se on, sinun elämäsi.
Mitäs sanot?
Ja mitä siihen on sanomista -
"Voi vittu saatana perkeleen perkele!",
ja sitten alat itkemään pää käsiä vasten,
ja siinä se hymyilee, pirulainen, menneisyys.

05.03.2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti