Valo ja varjo

Tänä liian varhaisena keväänä pudotan

kädestäni Fuentesin Auran, tulen keittiöön,

lasken lasillisen vettä ja istun tähän,

katson ulos missä tuulet taittavat auringonvalossa

hakkuuaukean laidan nuoria kuusia,

haapoja ja katajia, ja

näen sinut, istumassa mökin kuistilla,

mietteliäänä, yhden lyhyen hetken -

et katso minuun, sinä joka

lepäät routaisessa maassa, sinä

jonka olisin voinut pelastaa.

Sinä, isäni, joka kahdesti valitit minulle

kipujasi ja kolmannella kerralla

et enää kyennyt puhumaan, 

ja nyt minä, autioissa huoneissa

seuranani kolmekymmentäviisi vuotta

joiden jäänne minä olen, ja

juon lasilliseni kraanavettä, pilvet

lipuvat auringon eteen, minä

hytisen ja katson tyhjää terassia,

kun vuodet lipuvat toistensa ohi.

29.03.2017