LAUANTAINA, ILTAPÄIVÄN AURINGOSSA, KATSOIN

Nurmi kasvaa kuin

se olisi kasvanut tässä

sata vuotta, aina,

ennen kuin nämä

hiekkapolut ristesivät,

ennen kuin kirkko

kohosi keltaisena kankaalle.

Nurmi kasvaa kuin

se ei kätkisi sinua,

kuuttakymmentäyhdeksää vuottasi

lapsuudesta alas Rovaniemeltä

parakeista Kemiin tehtaan varjoon,

Pirkkalaan jossa kukaan

ei pelannut Veitsiluodossa

oppimaasi jääpalloa. Nuolialan

koulu, laukkutehdas ja puusepän verstas,

Rosendahlin hotelli jonne teit talonmiehen asunnon

ja josta sinut irtisanottiin synnyttyäni,

"Saat enemmän aikaa vauvan kanssa"

oli mestari sanonut sinulle.

Nurmi kasvaa kuin

se ei kätkisi kaikkea tuota,

sinua joka pelkäsit kuolemaa

koska olit kohdannut sen niin usein.

Nurmi kasvaa kuin

se ei olisi kasvanut vain

kahta kesää, vangiten

sinut auringolta, elämältä,

isä.

05.11.2018