OODI ISÄNMAALLE

Minä luen Engelsin Anti-Dühringiä sängyssä

vanha valkoinen kissa vierelläni.

Koko elämäni tämä maa

on kussut minun kengilleni.

Seisonut vieressäni

ja kussut ja kussut.

Sitä sillä riittää,

virtsaa, sitä

se on täynnä, virtsaa,

koko helvetin kirottu maa.

Sanoilla minä sidon

teidät olemassaoloon,

teoilla minä teidät

revin irti siitä,

maailmasta, olemassaolosta.

Potkaisen Dostojevskin Myskinin

alas sängyltä, potkaisen

ruhtinaan alas lattialle.

Sängyssäkin minä

olen ollut idiootin kanssa.

Sellainen maa,

että paska nousee aina huipulle,

kelluu siellä ja haisee

ja ihmiset sanovat, että

kyllä siinä on komea

ja hyvältä haiseva paska,

hyvä on sen kengänkorkoon

takertuneena tavallisen ihmisen

taittaa taivalta

synnytyslaitokselta ruumishuoneelle.

Ympärillä lahoaa

koko maa. 

Käännän sivua

ja luen mikä olisi pitänyt lukea

kaksikymmentäviisi vuotta sitten.

Vanha valkoinen kissa

kääntää kylkeä, sen

on hyvä olla, kuin

vanhan porvaripresidentin

nuoren runotytön vieressä.

25.11.2018