RAJALLA VALON JA PIMEYDEN

Jossakin tuolla

tammikuun varhaisessa yössä,

kuolemani odottaa,

väsynyt matkamies,

kohtausta varjoissa,

katuvalojen valossa,

valkoisen lumen

kirkastaessa pimeyttä.

Me olemme

sattumalta tapaava

autiolla tiellä,

hiljaisuudessa.

Katse on kohtaava

katseen, yllättyen

- tänäänkö?

Katse on sanova:

"En ollut odottamassa

sinua, en tänä yönä.

Vain kohtalo

toi minut tähän,

sähköisen valon

ja pilvisen yön

hämärän rajalle.

Mutta kun olet

täällä, tässä yössä,

voimme hyvin

jatkaa matkaa kaksin."

Tänä yönä

tai jonakin kuin tämä

olen näkevä

kuolemani edessäni

tiellä, ajatuksiinsa

vaipuneena

kohottaen katseensa

vasta askeleeni kuulleessaan,

ja olemme

jatkava matkaa kaksin.

15.01.2019