maanantaina, elokuuta 31, 2020

SYKSYMME

Muistot, kuten suru ja viha,
ovat pehmentyneet,
niiden reunat
ovat vähemmän kipeät,
ja värit kirkkaammat.

Aika lopulta hautaa
menetyksemme
syvempään kuin
mikään tämän kolean
maailman haudankaivaja.

Olen paljon vanhempi
kuin sinä koskaan olit,
ja omalla tavallani
olen täyttänyt nämä vuoteni
toisten kivulla.

Me heitimme molemmat
elämämme hukkaan,
omalla tavallamme;
niin paljon odotuksia
ja niin paljon pettymystä.

En koskaan ymmärtänyt,
en silloin sinua,
enkä koskaan myöhemmin
itseäni tai muita
ennen kuin oli liian myöhäistä.

Ja nyt, liian myöhään,
näen ne samat säröt
jotka meitä kaikkia yhdistävät,
kun omat pitkät vuoteni
värisevät syksynsä edessä.

31.08.2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti