torstaina, joulukuuta 31, 2020

HETALLE, KOTIINPALUUN JÄLKEEN

Vieläkään ei ruoho
kasva painuneella haudallasi,
johon sinut tammikuun
lyhyenä päivänä hylkäsin.
Nyt olen täällä, josta meidän
ei olisi koskaan pitänyt lähteä,
ja johon palasit, elottomana.
Niin suuri vääryys sinulle,
joka viikko isäntäsi kuoleman jälkeen
istuit hänen kuolinpaikallaan ja ulvoit.
Olit uskollinen, ja nyt maa
ei peitä hautaasi ruoholla;
mikään ei peitä menetystäsi,
sitä jonka koit ja mikä kuolemasi oli.
Nyt olen täällä yksin,
ja koko maisemaa
ja mieltäni repivät teidän
läsnäolonne ja poissaolonne.

26.08.-31.12.2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti