Kun Djoser rakennutti porraspyramidinsä,
hänen arkkitehtinsä ja rakennusmiehensä repivät maahan
ensimmäisen ja toisen dynastioiden kuninkaiden hautakompleksit,
jättivät vain maan kätkemiksi hautojen galleriat,
menneisyyden, jonka ylle uusi kunnianhimoinen aika
pystytti oman mahtinsa merkin,
kuten ihmiskunnan tapa on: Jotta
voimme julistaa omaa kunniaamme,
omaa kuolevaista olemassaoloamme,
ja ikuisuuden toivoamme
halki aikojen, raastamme maahan
edesmenneiden muistomerkit omalle olemassaololleen,
heidän ajalle kohottamansa haasteet.
Nostamme, ja unohdamme
tulevat sukupolvet, niiden
kuolemattomuudesta uneksuvat varkaan kädet,
jotka tulevat tekemään mitä me
teimme. Sanot, Djoserin pyramidi
on kestänyt neljäkymmentäviisi vuosisataa;
minä vastaan: Katso,
kivinen ydin yhdessä rakennuksessa
temppelien ja kappelien kirjomasta rakennetusta maisemasta,
joka ylisti hänen elämäänsä ja voittoaan kuolemasta,
on jäljellä, kun hänen tulevaisuutensa
varkaan käsin loi meidän nykyhetkemme
rauniokentän, riisutun pyramidin,
kivestä kohotetun kertomuksen
ihmisen kunnianhimosta ja kohtalosta.
08.12.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti