Kolme hukattua vuotta,
kolme hukattua elämää,
ja taas kotona, yksin,
poissaolojen nykyisyyteen
aukaisemien haavojen keskellä,
joiden kautta
he astuvat nykypäivään,
kadotetut, joiden mentyä
maailma oli haalea ja kolea;
täällä he ovat läsnä
kuten kuolleet ovat
tulevaisuudessa joka
ei ollut heidän osansa,
muistojen haamuja,
joissa kipinöi side
joka yhdistää meidät
ja säilyttää heidän äänensä,
eleensä ja elävän katseensa
meissä kunnes kaikki värit
ja lämpö ovat maailmasta
poissa ja kaikkien surujemme
keskellä avautuvien haavojen
jälkeen olemme toisten
vieraita heidän tuskan
päivinään, ajassa
joka ei ole meidän.
26.08.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti