Neljä vuotta tänään.
Miten pienistä virheistämme
kutoo yhdessä kohtalo kuolema.
Pienistä? Näiden vuosien halki
ne kohoavat kuin vuorijonot.
Olla kuuntelematta tarkemmin,
kahdesti; työntää mielestä
syrjään epäilys, "Totta kai
kaikki on hyvin." Ja
sitten tuo kauhea ääni,
kun luulin koiran tukehtuvan.
Ja se olit sinä, jonka
olin lähettänyt kuolemaasi
vesilasillisen ja magnesium-tabletin kera.
Neljä vuotta. Ja neljänkymmenen
vuoden päästä totuus on
yhä kylmä ja kova
kuin jäinen maa haudallasi.
29.01.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti