Lehteilen Marcus Aureliuksen Itsetutkiskeluja,
taivaalliselta tuoksuvaa vuoden 1950 käännöstä,
ja tuosta kaikesta ylenpalttisesta
vaatimattomuudesta, itsehillinnästä,
ja muiden kehumisesta,
herää mielessäni ajatus:
Miten kaksituhatta vuotta tämä
on otettu niin todesta? Uskottu,
että keisari kertoo itsestään totuuden,
että hänen sanansa ovat tallentaneet
tämän itsevaltiaan kuvajaisen
kuin taikapeiliin?
Emme enää usko
Tacituksen Tiberiuksen
olevan aito kuva keisari Tiberiuksesta,
joten miksi yhä uskomme
Marcus Aureliuksen omakuvan
olevan aito, totuudenmukainen?
Siksikö, että tahdomme uskoa,
että tällainen ihminen olisi
voinut olla olemassa,
niin korkeassa asemassa,
kertoen meille, ettei valta
turmele, aina?
07.02.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti