Unessa kohtasin sinut taas.
Eksyneenä vieraaseen kylään,
vaeltaen sen tyhjillä, lumisilla kaduilla,
tapasin sinut; olit nuorempi
kuin kuollessasi,
pari vuosikymmentä oli kasvoiltasi
poissa, etkä yllättynyt nähdessäsi.
Minä itse olin yllättynyt,
yllättynyt ja helpottunut,
kuten aina kun unissa
tulette ja puhutte minulle
äänillänne joita en enää kuule.
Unessani istuimme autiossa
kahvilassa ja puhuimme,
ja ennen kuin uni oli ohi,
en sitä siksi ymmärtänyt.
Kuten te, minäkin
elän nyt vain unissa.
08.03.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti